Petpalvelu
Voin todellakin suositella Petpalvelua! Meillä koiran hoito kävi upeasti, kynnetkin leikattu ja korvat puhdistettu vaikka tämä poika ei niistä niinkään pidä! Fayda oli tyytyväinen myös :) Mari

Hei! Olen Helena.

Perustin yritykseni Petpalvelun vuoden 2017 keväällä. Sukelsin suoraan koulun penkiltä yrittäjyyden ihmeelliseen maailmaan. Alalle hakeutumiseen johti palava intohimo eläimiä kohtaan.

Miten kaikki alkoi.

Olen pienestä asti rakastanut eläimiä ja halunnut työskennellä niiden parissa. Lapsuuden kodissani Vehmaalla perheelläni oli pieni maatila, jossa isäni kanssa hoidimme lampaita, sikoja ja kanoja. Tästä kaikesta alkoi pienen tytön hurahtaminen eläimiin.

Vanhempani pruukasivat sanoa, että talossa kissa on todellinen herra. Perheeseemme on aina kuulunut kissoja ja jo taaperosta lähtien muistan välähdyksiä siitä, miten olen saanut koskettaa kissan pehmeää turkkia. Ensimmäinen ikioma lemmikkini olikin vitivalkoinen maatiaiskissa Hermanni. Jostain syystä Hermanni valitsi minut ihmiskumppanikseen kaikista perheen jäsenistämme. Kun pääsin koulusta, hän tuli minua kotipihalla vastaan ja toivotti tervetulleeksi. Rakastin yhteisiä television katselu hetkiämme, kun Hermanni kiipesi syliini ja yöt hän loikoili sänkyni jalkopäässä kehräten.

Perheeseemme kuului tuolloin myös rakas vahtikoiramme labradorinnoutaja Kasperi. Kasperi oli kuuliaisesta rodustaan huolimatta melkoinen hulivili. Kasperilla oli tapana lähteä karkuteille moikkaamaan kylän tyttökoiria ja yksin jäädessään osoitti mieltään tekemällä metkut äidin parhaalle villamatolle. Siltikin hän oli perheemme kunnioitettu jäsen koko elämänsä ajan.

Uravalinnan edessä

Lukion jälkeen haaveilin jo eläinalan koulutuksesta, mutta työelämän turvallisuus sai unelmani tukahtumaan. Ei kuitenkaan täysin sillä noihin aikoihin aloin perustaa omaa lemmikkiperhettäni ja sen ensimmäinen jäsen oli lumoavan kaunis maatiaiskissani Luna joka vielä tänäkin päivänä ihastuttaa leppoisalla olemassaolollaan.

Muutaman työvuoden jälkeen asiakaspalvelijana olin jälleen valmis siirtymään koulun penkille. Pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan kestävää kehitystä mutta jo vuoden jälkeen huomasin, että tämä ala ei tule täyttämään kaipuutani työskennellä eläinten parissa. Siitäpä syystä rohkaisin itseni ja muiden vastaväitteistä huolimatta hain opiskelemaan eläintenhoitajaksi Ammattiopisto Liviaan Paimioon. Tämä oli paras päätös minkä olen elämässäni koskaan tehnyt. Rakastin oppia lisää eläimistä ja tiedonjanoni oli kyltymätön. Ahkerana opiskelijana valmistuin puoli vuotta aikaisemmin, sillä paloin jo halusta perustaa oman yritykseni ja tehdä päätoimisesti töitä eläinten parissa.

Lemmikkiperhe

Kahden vuoden koulutaipaleen aikana rakkaaseen lemmikkiperheeseeni liittyi monia uusia jäseniä. Toinen kissani Lena on vitivalkoinen maatiaiskissa, joka muistuttaa ulkonäöltään paljon rakasta edesmennyttä Hermanni-kissaani. Luna ja Lena ovat erottamattomat ja nautin saadessani seurata heidän leikkejään ja hellyyden hetkiään.

Olen pienestä asti haaveillut myös kilpikonnista. Toiveeni tästä lemmikeistä toteutui, kun tutustuin sattumalta lajiin, joka vaikutti sopivan myös pieneen asuntooni. Myskikilpikonnat ovat akvaattisia konnia, jotka elävät akvaariossa ja jäävät suhteellisen pienikokoiseksi muista konnalajeista poiketen. Näitä liittyi perheeseeni kaksi, Frank ja Enstain. ;)

Vuonna 2015 lopulla sitten koirakuumeeni vei voiton ja haimme poikaystäväni kanssa kotiin pienenpienen käärön, joka sai nimekseen Kola. Kola on venäjän toyn ja chihuahuan sekoitus. Tämä pieni energiapakkaus on rotujensa puolesta melko haastava tapaus, mutta Kola on erittäin kiintynyt ihmisiin ja pitää muista koirista.

Sydämen asia

Vuoden 2016 syksyllä elämääni kehittyi edelleenkin elämääni paljon ohjaava aate. Tuolloin vierailin Romaniassa Pro Animalsin koiratarhalla, jossa vallitsee suuri huoli kodittomien koirien selviytymisestä. Kyseinen tarha on yksityisessä omistuksessa ja koiria kohdellaan hyvin, mutta resurssien puute on todellinen ongelma. Tarhalla tarvitaan kipeästi apua, jotta pystytään täyttämään koirien päivittäiset tarpeet. Tarhalla on noin tuhat koiraa ja määrä kasvaa koko ajan. Olen vieraillut tarhalla uudelleen ja kaipuu sinne takaisin on suuri. Kyseiseltä koiratarhalta perheeni on saanut myös lisäystä. Ihastuttavan kiltti ja valloittava Nala tyttöni on kotoisin sieltä. Hän on oivallinen esimerkki siitä, miten harhaanjohtavia negatiiviset puheet rescue koirista voivat olla. Lue lisää Pro Animalsin toiminnasta tai tee lahjoitus osoitteessa

Siitä se ajatus sitten lähti

Idea yrityksestäni alkoi jo kouluaikana huomattuani, miten monet koirat soveltuivat huonosti hoitolaan. Mietin miten paljon parempi eläimelle olisi, että se saisi viettää päivänsä kotona, vaikka omistaja onkin lomalla tai muuten estynyt sitä hoitamaan. Ollessani harjoittelussa eläinkaupassa kuulin myös usein päivittelyjä siitä, miten haastavaa oli löytää hoitopaikkoja myös jyrsijöille ja matelijoille. Miksen siis liittyisi niitäkin palveluideni piiriin, olenhan koulutettu eläintenhoitaja myös näiden lajien osalta. Kotihoitopalvelua on Turun alueella verrattain vähän ja siksi päätin ryhtyä tuumasta toimeen.